Yksi syy manifestointi-jumiin

KUVA: Pixabay / xuanduongvan87

Kun olin aamulenkillä koiran kanssa, pohdin kiitollisuutta. Kiitollisuushan on suorastaan oikotie onneen, jos manifestointiguruja on uskominen. On jos jonkinlaista harjoitusta, kiitollisuuspäiväkirjaa ja -meditaatiota. On tärkeää ja arvokasta nähdä kaikki se hyvä, mitä meillä jo on, tietenkin.
Olen kuitenkin oppinut, että kaikki harjoitukset eivät automaattisesti sovi kaikille, vaan saattavat jopa estää runsauden lisääntymistä.

Kiitollisuuden köydenveto

Oletko kuullut lapsuudessasi jotain tämänkaltaista (vai viljeltiinkö vain meillä harvinaisen paljon sananlaskuja):

- Kiittämättömyys on maailman palkka

- Rahaa rahaa huutaa maailman lapset

- Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa

Toisin sanoen, jos tavoittelet jotain lisää, jotain suurempaa, et ole (muka) oikeasti kiitollinen siitä mitä sinulla nyt on. Tai voit suorastaan joutua entistä huonompaan jamaan, jos kurkottelet liian korkealle. Vähän hämäräksi kylläkin jäi mikä olisi sopiva riman korkeus, parempi siis olla kurkottelematta ollenkaan!

Äidilläni oli tapana huokaista “rahaa, rahaa, huutaa maailman lapset”, jos pyysimme muutamaa lanttia merkkareihin (salmiakkiin) tai leffalippuun. Viesti oli selvä: pyytäminen oli harmillista, sillä meillä ei liikoja ollut. Tämä sai aikaan ristiriitaisen fiiliksen: intoon saada haluamansa sekoittui syyllisyyttä. Tuntui, että on väärin haluta jotain ja etenkin on väärin pyytää haluamaansa.

Edellä mainituin lähtökohdin kiitollisuuden harjoittamisesta tulee helposti melkoisen metkaa touhua. Se on kuin köydenvetoa, hampaat irvessä ja verenmaku suussa. Ensin vähän eteenpäin, sitten veto toiseen suuntaan. Koko ajan pelko siitä, ettei vain vedä (pyydä) liikaa omaan suuntaan! Ettei vain herran tähden ole kiittämätön, koska toivoo lisää!

Kun tietoinen mieli päättää hankkia uuden kodin kauniilta asuinalueelta, alitajunta huutelee taustalla ”sinä kiittämätön epeli, joillakin ei ole kotia ollenkaan!” Ja äkkiä täysin tavallinen unelma tuntuukin väärältä. Virheellinen ajatusrakennelma väittää, että jos haluat jotain lisää, et arvosta sitä, mitä sinulla jo on.

Köydenvedon vastakkaiset voimat tempovat eri suuntiin ja lopputulos on pysähtyminen, jumahtaminen niille sijoilleen.

Lapsuuden kielikylpy

Yksi yleinen manifestointiharjoitus on se, että kirjoitetaan otsikoksi

Olen niin iloinen ja kiitollinen siitä, että minulla on nyt…

ja alle lisätään ne asiat, joita halajaa, ikään kuin nämä olisivat jo toteutuneet. “Olen niin ilonen ja kiitollinen siitä, että meillä on nyt avara, valoisa, kaunis koti!”, esimerkiksi.

Kun alitajuinen uskomusjärjestelmä on muodostunut köyhyyskielikylvyn seurauksena, yllä oleva harjoitus ei juuri pankkitilin saldoa paisuta. Tästä huolimatta harjoitan kiitollisuutta, mutta omalla tavallani. En (enää) yritä manifestoida väittämällä olevani kiitollinen jostain, jota minulla ei (vielä) ole, sillä tämä saa aikaan – ainakin tällä hetkellä – vain ristiriitaisen olon. Se laukaisee köydenvedon ja kiristyneet leukapielet, enkä pääse puusta pitkään.

Sopivan tunnetilan tavoittaminen

Kiitollisuus on hyve. Supervoima. Oikotie runsauteen, toisinaan. Kiitollisuus ei silti yksinään takaa manifestoinnin onnistumista, jos alitajunta on täynnä köyhyysuskomuksia. Jos kiitollisuuden harjoittaminen tökkii, on hyvä huomata, että manifestointihommissa kiitollisuusharjoituksien tarkoitus on saada aikaan tunnetila, joka kytkeytyy runsauden energiaan. Joku voi saada tästä kiinni pukeutumalla kauniisti, huolehtimalla ulkonäöstään. Toinen voi pitää ylellisenä kahvilassa käyntiä. Kolmas virittyy vaurauden energiaan ostamalla sisustuslehden. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Asiasta ei tarvitse tehdä turhan monimutkaista, jo pelkkä sana kiitos sisältää runsauden energiaa, sillä käytämme sitä, kun saamme jotain. Kiitos, kun pidit minulle ovea auki. Kiitos, kun soitit. Kiitos ihanasta viestistä!

Kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti muistivihkooni päivän plussat. Tämä toimii omalla kohdallani paremmin kuin “perinteinen” kiitollisuuskirjoittelu, sillä se ei aiheuta sisäistä ristiriitaa. Kirjaan vain kivoja juttuja ylös ja kohta huomaan hymyileväni. Ja olevani kiitollinen.