Haluan lisää, olenko siis ahne?

Kuva: Pixabay / catnamejoe

Viikkailin pyykinkuivaustelineeltä vaatteita pois ja päästin tutun puuskahduksen: Haluan enemmän tilaa! Haluan isomman asunnon! Heti perään kiiruhdin vakuuttelemaan itselleni miten kotimme on ihana ja miten tykkään siitä. Totta. Totta on myös se, että haluan enemmän tilaa. Pysähdyin niille sijoilleni, sillä tajusin yhtäkkiä, että annan todella ristiriitaisia signaaleja ja että olen kaiken lisäksi harrastanut tämänkaltaista köydenvetoa jo pitkään.

Käsitin, etten täysin salli itseni toivoa jotain suurempaa. Parempaa. Helpompaa, käytännöllisempää. Kuinka haluamani asia voisi tulla elämääni, kun painan yhtä aikaa sekä kaasua, että jarrua?  Ymmärrän toki, miksi toimin niin kuin toimin. Kun huokaan esimerkiksi, että kunpa ei tarvitsisi pitää pyykkitelinettä jatkuvasti makuuhuoneen nurkassa esillä tai että olisipa (sinänsä ihanassa) kylpyhuoneessa enemmän tilaa, pelkään kuulostavani kiittämättömältä. Kamalaa! Sillä kiittämättömyyshän on myrkkyä manifestointihommissa! Niin on pelkokin. Vai onko?

Kaikista pahin jarru (epäselvien signaalien lisäksi) on itsensä huijaaminen. Se, etten esimerkiksi anna itseni tuntea mitä tunnen. Se, että hymyilen hampaat irvessä, vaikka oikeasti haluaisin huutaa. Toisin sanoen, suurin este halutun asian toteutumiselle on omien tunteiden kieltäminen, epäaitous. Sen sijaan autenttisuus on suurinta valttia. Edellinen ei tietenkään tarkoita sitä, että siitä vain huutamaan ja kiroilemaan, niin homma toimii. Tarkoitan sitä, että minun on annettava tunteideni kulkea läpi, tuomitsematta niitä. Tämän jälkeen

vastuullani on valita mitä kohti haluan mennä,
mitä haluan pitää ja mistä haluan päästää irti.

Mikä siis neuvoksi? Päätin kirjoittaa kirjeen Universumille huumorintajuisessa hengessä, mutta silti tosissani. Ei, en piittaa siitä vaikuttaako homma lapselliselta, sillä se mikä aidosti merkitsee, on se miltä prosessin aikana tuntuu (mitä hauskempaa, sen parempi) sekä millaisia tuloksia se saa aikaan. Jumalten valtakunta on lasten kaltaisten. Joten, let’s play.

Hei Universumi! Huomasin, että toivon pyykkien kuivatuksen tapahtuvan kylpyhuoneessa. Aivan, juuri niin kuin siinä yhdessä aiemmassa kodissamme, jossa oli iso kylpyhuone lattialämmityksineen, niin että teline mahtui sinne ja pyykit kuivuivat hyvin. Juu kiitos, voin ottaa lisäksi kuivausrummun. Tai hei, laitetaan sittenkin kuivauskaappi, niin kuin anoppilassa, se on meidän tarpeisiimme kätevämpi. Mutta entä jos kuivatan untuvatakkia… joo, siis sittenkin molemmat eli pesutorni ja kuivauskaappi, kiitos todella paljon! Ei mutta… kodinhoitohuone! Eli sijoitetaan nämä toiminnot ihan omaan erilliseen tilaan, kiitos, kiitos!

Huomaan, että vastaanottokykyni todella vaatii lisäharjoittelua. Tiedän sen esimerkiksi siitä, että kun kirjoitin yllä olevaa tekstiä, tunsin itseni ahneeksi. Että oikein monet koneet (ja kodinhoitohuone herranen aika!!), jo on aikoihin eletty! Ikään kuin se olisi keneltäkään pois, vaikka kylppärissäni nököttäisi sen kymmenen kodinkonetta. Ikään kuin maailman lapset voisivat paremmin sen vuoksi, ettei minulla ole kodinhoitohuonetta. Sodatkin loppuisivat, jos minä vain ymmärrän pysyä taustalla haluamatta yhtään mitään.

Tällainen kylppärikeissi voi vaikuttaa mitättömältä (eikö ole suurempia huolenaiheita mitä!! Ja kiitos kysymystä, on kyllä), mutta tämä kytkeytyy unelmaani riittävän suuresta, avarasta, toimivasta asumisesta. Mitä saavutan sillä, etten unelmoi? No, en yhtään mitään. Se, etten unelmoi, ei takaa maailmanrauhaa. Voin sitä paitsi unelmoida maailmanrauhasta ja pesutorneista ja kuivauskaapeista yhtä aikaa – toinen ei kumoa toista.

Mitä opin tänään? Sen, että sallimisessa, vastaanottamisessa, minulla on tosiaan vielä työsarkaa. Hyvä juttu on se, että kun blokit tulevat esiin, niille voi tehdä jotain. Juuri tämän vuoksi autenttisuus on tärkeää, se että suostuu tuntemaan mitä tuntee. Yksi oma blokkini on selvästi pelko siitä, että jos haluan itselleni lisää, se tarkoittaa sitä, että olen ahne. Koska en halua olla ahne, on parempi olla vaurastumatta (kodinkonekeisarinna tässä päivää)! Näin salakavalasti tiedostamattomat uskomukset toimivat. Joten, menenpä tästä muovaamaan uusia, minua ja päämääriäni paremmin tukevia uskomuksia!

Ihanaa perjantaita ja roppakaupalla uusia, päämääriämme paremmin tukevia upeita uskomuksia, joiden pohjalta luoda (uusia kodinkoneita tai mitä kukin halajaa) elämäämme! Voidaan hyvin!