Minun ei tarvitse vetää rahaa puoleeni

Kuva: Pixabay / truthseeker08

Kaikki on energiaa, myös raha. Jos suhde rahaan on pulmallinen, usein kehotetaan kysymään miten sitä kohtelee, miten rahasta puhuu ja mitä siitä ajattelee. Ajattelenko, ettei sitä ole koskaan tarpeeksi? Ovatko rikkaat mielestäni ahneita, arvostelenko heitä? Rahaan voi myös kuulemma suhtautua kuin ystävään. Kieltämättä tämä tuntuu hauskemmalta ja loogisemmalta tavalta kuin niukkuudesta valittaminen. Etenkin kun tavoitteena on saada lisää rahaa.

Hiljennyn ja keskityn rahan energiaan. Aiempi kohtaaminen on ollut riemukas, jopa riehakas. Ihmettelen, kun tunne on nyt neutraali. Mitä tämä on?

Kuulen:

Raha on neutraalia energiaa. Puun ei tarvitse vetää puoleensa lehtiä, vaan silmut ovat jo valmiiksi olemassa. Lehdet puhkeavat auki täsmälleen oikeaan aikaan, eikä puu jätä aukaisematta lehtiään esimerkiksi sen vuoksi, ettei se tuntisi ansaitsevansa runsasta lehvästöä.

Samoin on ihmisten laita: Yltäkylläisyyden (rahan) energia on jo olemassa teissä. Itsestänne riippuu, sallitteko ”lehvästön aueta täyteen kukoistukseensa”, vai jarrutatteko tai jopa estätte silmuja avautumasta.

Runsaus on universuminne todellinen luonto. Siittiösoluja ei ole vain kaksi, niitä on satoja miljoonia. Meressä tai järvessä ei ole vettä vain muutaman pisaran verran. Vesiputous virtaa lakkaamatta. Aurinko ei pihtaile säteitään. Ilmaa ei ole annettu vain jokusen litran verran per päivä, vaan rajattomasti. Katsokaa ympärillenne ja huomatkaa runsaus.

Jotta silmut voivat aueta - niin kuin niiden kuuluu - tieltä on raivattava rikkinäiset, vääristyneet ajatukset, jotta rahan energia voi toimia niin kuin sen kuuluu: alati virtaavasti. Virittäydy runsauden taajuudelle ja salli sen luonnollinen kulku.

Luon itse oman todellisuuteni uskomuksieni pohjalta

Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut (ja kuinka monta kertaa “unohtanut”/jättänyt huomiotta), että olen oman todellisuuteni luoja. Kaikki on jo valmiina olemassa (esimerkiksi ideat), odottamassa käyttöönottoa. Odottamassa minun valintaani. Minkä taajuuden valitsen? Muistanko roolini luojana vai sysäänkö vastuun muille: olosuhteille, lapsuuden kokemuksille, läsnä oleville vaikeuksille. Toisten valintoihin en voi vaikuttaa, mutta omaan suhtautumiseeni voin.

Vetovoiman laki perustuu nimensä mukaisesti puoleensa vetämiseen. Mutta jos ja kun kaikki aarteet ovat jo olemassa “kentässäni”, minun tarvitsee vain oivaltaa asia. Sittenhän rahanteko on lastenleikkiä? No, öh… varmaan siinä kohtaa, kun noin miljoona niukkuus-ajatusta on karistettu. Toisaalta, tähän on olemassa oikotie, jonka opin parisuhdeasioissa (tässä kohtaa herääkin kysymys miksi ihmeessä en ole soveltanut tätä samaa kaavaa raha-asioihini!).
Tavallaan “vedin” mieheni puoleeni, kyllä (ja hän minut!), mutta nykytietämykseni mukaan ilmaisisin asian toisin.

Kun sydämeni sykkii jollekin asialle (joka ei vahingoita ketään ja joka on linjassa sieluni kanssa), tämän asian energia on jo minussa. Muuten en edes havaitsisi kyseistä toivetta/halua. Kyse on toiveen – olemassa olevan asian – täyttymisen sallimisesta. Vastaanottamisesta.
(Joskus jokin asia ei toteudu, koska sen haluaminen on ollut ympäristöstä poimittu, ei oma aito toiveeni, vaikka olen aluksi niin luullut).

Ennen kuin kohtasin mieheni, keskityin tuntemaan sitä tunnetta, jota ajattelin tuntevani, kun olisimme soulmateni kanssa yhdessä. Tunne siis oli jo minussa ennen kuin edes kohtasimme mieheni kanssa.

Olettamuksen laki

Toisin sanoen: koska kaikki oli ja on jo kentässäni, minun ei tarvitse niin sanotusti vetää (hatusta tai muualtakaan) ulkopuoleltani mitään puoleeni. Kyse on jo olemassa olevan ilmentymisestä ja ilmentämisestä. Neville Goddardin lanseeraama ilmaisu The Law of Assumption eli olettamuksen laki onkin ehkä osuvampi kuvaus tästä ilmiöstä kuin vetovoiman laki.

On siis värähdeltävä samalla taajuudella toiveensa kanssa ja asia “tulee näkyviin” myös ulkoisella tasolla. Ulkopuolelta tulevat asiat ovat vain sisäisten uskomuksieni seurausta, ei toisinpäin. Niin yksinkertaista ja samalla niin vaikeaa silloin, kun on tullut omaksuneeksi paljon negatiivisia uskomuksia. Viivaanpa yli tuon vaikeaa ja muotoilen asian niin kuin se on: kyse on opeteltavissa olevasta taidosta. Turha siis tehdä hommasta monimutkaista. Samalla tavalla kuin uuden kielen opettelu voi aluksi tuntua hankalalta ja pienen harjoittelun jälkeen osaakin jo kertoa nimensä ja tilata kahvin ja sanoa hyvää päivää, oppii myös energian lainalaisuuksia. Pian havaitsee asiayhteyksiä eri tavalla kuin ennen, ja voilà, kohta energiataajuuksien vaihtaminen sujuu aina vain helpommin. Harjoitus tekee mestarin.

Sitä kohti ja sen yli!

Toivotan kauniita ja menestyksekkäitä olettamuksia tähän päivään meille kaikille, niin itsestämme kuin kyvystämme luoda kaikkea hyvää ja kaunista maailmaan!

P.S. Voi tuntua saivartelulta puhua olettamuksen laista vetovoiman lain sijaan, mutta ainakin itselleni vetovoiman laki –ilmaisusta tulee mieleen, että minun täytyy vetää luokseni jotain itseni ulkopuolelta. Ristiriidan voi tietty ratkaista myös käyttämällä sanaa manifestointi, manifestoida – ilmentää. Hmmm… jään miettimään.